layout97

Kukka hiuksillasi
Verkkojulkaisu 2011

Haluan olla vierelläsi vielä silloinkin
Kun kukka
Jonka hiuksiisi laitoin
On kuihtunut

Sinun hiustesi mereen
Upotan sormeni
Huulesi odottavat
Aikaa on niin vähän rakkaani
Niin vähän meille

Usein emme tee mitään siksi
Koska ajattelemme
Että kukaan ei välitä siitä
Mitä tekisimme

Anna minulle vielä hetki aikaa
Ajatella ja tutkia sisintäni
Olisiko minusta siihen että päästäisin sinut
Ja jaksaisin odottaa kunnes palaat
En luota itseeni
Miksi palaisit enää maahan
Jos olet löytänyt tien tähtiin

Rantaan ajautuu sinilevää
Luonto tekee kuolemaa
Vaan vielä joku purjehtii
Valkoisin purjein
Ja me odotamme elämältä paljon

Sen verran mitä sydämeeni mahtuu
Vain sen verran tunsin ikävää
Kun en voinut tulla luoksesi.

Näin unessa sinut
Kun saavuit
Niin miljoonat tähdet tanssivat hiuksissasi
Ja mustarastas lauloi yössä
Kutsua rakkauteen.

Suurin rikos miehen ja naisen välillä
Uskottomuus
Ensin sitä ei usko
Vaikka olisi sitä pelännyt
Tapahtuu räjähdys
Ja mikäli kuori kestää paineen
Tuo ihminen muuttuu silmissä
Ikään kuin vajaaksi limsapulloksi
Jonne joku on sylkenyt.

Nykyaikana on enempi sääntö kuin poikkeus
Että vaikka ihot koskettavat toisiaan
On sieluilla valovuosien välimatka.

Kuin suuri kotka lentäisi taivaalla kohti aurinkoa
Sinun katseesi
Ripsesi kuin siivet
Silmäsi kuin aurinko.

Käänsin selkäni tulevaisuuteen
Jäin seisomaan
Katselin menneitä hetkiä kuin filmiltä
Iloja ja suruja
Hahmoni etääntyi minusta.

Pimeä tammikuu itkee jäisiä kyyneleitä
Etsiessään tietä sydämeeni.

En halua särkeä kenenkään unelmia
En halua tuottaa tuskaa
Paras kun kuljen yksin
Vaikka tiedän
Että jossain kuljet sinä
Yksinäinen tyttö
Jota en koskaan tule tapaamaan.

Yksinäni mietin
Että minulla olisi sinut
Joka nojaisit olkapäähäni
Jolle olisin jotain muuta
Kuin vain tyhjää ilmaa
Ja jolle voisin kaiken kertoa
Siivota sieluni sopukat
Tuulettaa kokonaan
Ilman että jättäisit minua yksin miettimään
Että mikä taas meni vikaan.

Minun oli suunnaton ikävä ystävääni koko päivän
Iltani itkin tätä unta josta en herää
Ja minun oli mentävä sinne minne ikäväni ajoi
Ilmestyttävä luoksesi kuin haaveiden maasta
Josta sanoit minun tulevan
Minä "Lintu" jonka kesytit
Ehkä olenkin lintu
Jonka suudelma vapauttaisi taiasta
Että saisin vapaana lennähtää taivaalle
Kaartaisin korkealla taivaalla muutaman kierroksen hyvästiksi
Ehkä silloin vilkuttaisit vielä minulle
Ja antaisin tuulen kantaa itseni kauas pois.

On kuin eläisi samaa päivää uudelleen ja uudelleen
Löytämättä tietä huomiseen.

Samaa syksyä
Päivien putoillessa kuin kuolleet lehdet.

En taidakaan rakastaa sinua enää
Sillä toivon että petyt jälkeeni
Jokaisen kanssa yhä katkerammin.

Kolme vuotta
Kaiken kauniin keskellä yhtä helvettiä
Kun pelkäsin eronhetkeä
Joka kuitenkin tuli.

Sinun tuoksusi minussa
Viipyy vielä hetken
Sitten se häipyy
Sinun ihana tuoksusi.

Uusi elämäni alkaa vasta silloin
Kun sinun muistosi
On ikuisesti kuollut sydämestäni.

Muistot ovat vain kivi
Elettyjen hetkiemme haudalla.

Vesipisarat iholtasi
Noruvat napaasi
Sipaisen ne kielelläni
Värähdät
Varmaan olet unohtanut jo sen
Ja monet muut hetkemme
Uskon silti ettet kuitenkaan minua.

Mökki ja ilta
Soliseva puro josta saunaan vesi
Vajasta puut
Hetken odotus
Saunan jälkeen juomat ulkoterassilla
Iltaiset äänet
Illan odotusta myöhempään
Kävelyä lehdossa
Hymysi joka kertoi
Hymyni jolla vastasin rakastavani sinua
Siinä se oli
Yksi kauneimpia muistojani.

Sota jossa ei tunneta rauhaa
Riehuu sisälläni
Sielun sodassa sotivat tunteet
Tappaen toisiaan
Mutta onni on voitto aina
Vaikka olisi taistellut tuskan riveissä.

Rakkaus on kuin kevät ihmisen rinnassa
Harvinaisuudessaan aina yhtä kaunista.

Uskotko
Että maailmassa ei ole kiellettyjä tunteita
On vain tunteita jotka yleisesti hyväksytään
Ja tunteita jotka tuomitaan.

Se mikä minussa kuoli
Oli niin suurta
Että tunsin olevani talo
Jonka viimeinenkin asukas oli jättänyt rapistumaan
Lahoamaan ja sortumaan.

Ihmeellinen aika runojen syntyyn
Yleensä ne syntyvät yöllä
Ja katoavat aamulla tähtien kanssa.

Loppuuko koskaan kaipaus
Läpi helvetin ja vihan olen yrittänyt unohtaa
Mutta muistosi elää vieläkin
Ei
Ei lopu kaipaus.

Lähetin haaveeni sinne
Minne ne pakenevat etsimään toisiaan
Unissani löysin sinut sieltä
Vieläkin hymyilit minulle kesäisenä iltana
Jälleen otin sinut syliini
Ja suutelin huuliasi
Hiuksiasi.

Yö minne menit?
Aamu sammutti tähdet
Eikä unelmillani ole kotia.

Liian aikaista kevättä
Mennä istumaan luontoon
Kirjoittamaan runoja sinulle jota yhä rakastan
Sinulle
Joka vielä lähdettyäsikin
Kuiskit korvaani helliä sanoja.

Vaikka olisi taito kirjoittaa kauniita sanoja
Mutta sydän olisi tunteeton
Olisi sama
Kuin kirjoittasi runonsa kiitävään tuuleen.

Eromme hetken jälkeisenä päivänä
Kuljin joelle metsän siimekseen
Muistelin sinua ja itkin
Kirjoitin kirjeen joka ei muuttanut mitään
Koska sinä tunsit minut
Olin vain kauniita sanoja
Rakkautta ilman tekoja.

Minulle on sanottu
Että älä tuhoa herkkyyttäsi
Mutta minusta tuntuu
Että herkkyyteni tuhoaa minut.

Ihmisen tuskaan vastaa vain sen oma
Vihlova kaiku.

Yksinäisyydessä itketty kyynel
On unelmista syntynyt
Tai juossut kaipauksen
Muistojen lähteeltä.

Missä on enemmän kauneutta
Ja herkkyyttä kuin siinä
Kun ilta suutelee yötä
Joka antaa hellyytensä aamulle
Kun on lämmin iho toista vasten
Kahden ihmisen tunteet lopullisesti
Ikuisesti sulautettu niin
Ettei niitä erota toisistaan.

Rakkaus ei kuole
Vain turhat sanat
Menettävät merkityksensä.

Kuolema on aina yhtä surullinen
Hautasi sitten rakkaansa
Tai tunteensa jotain ihmistä kohtaan
Epätoivo
Kun on pakko hyväksyä kuoleman lopullisuus.

Tule
Tule vielä kun on aikaa
Vaikka emme hetkessä kuitenkaan
Voi elää loppuelämäämme.

Meiltä odotettiin yhteistä tulevaisuutta
Ja kaiken kalleimmankin olisin antanut
Jos olisimme saaneet jakaa tulevaisuutemme
Ehkä elämä kuitenkin
Oli suunnitellut kohdallemme
Jotain vieläkin kauniimpaa.

Unelmat joihin pakenin totuutta
Särkyivät
Unista joihin pakenin totuutta
Heräsin
Viini loppui
Totuus seisoi edessäni
Sanoen
Minua et voi paeta
Mutta minuun voit paeta.

Ei yksinäisyys anna minulle kättä johon tarttua
Ei kuuntele
Vaan vastaa omilla ajatuksillani
Säästäen pettymyksiltä kuitenkin hänet
Jota en tunne
Ja heidät jotka tuntevat minut.

Täysikuu katoaa päivä päivältä
Syntyäkseen uudelleen
Täysikuu
Kuin intohimon liekki.

Tunsin äkkiä olevani surullinen
Vaikka yleensä olenkin masentunut
Oli tuo tunne niin voimakas
Että kiinnitin siihen huomioni
Olin huoneessani yksin
Ja inhosin itseäni
Minä itsekäs ihminen
Miten yleensä voin kuvitellakaan rakastavani ketään
Jos vihaan itseänikin
Itseäni
Jota ystäväni ovat väittäneet minun eniten rakastavan.

Tuolta taivaalta
Tuhansien tähtien takaa
Sain voimaa
Anna kätesi rakas
Kuljetaan yhdessä tämä tie
Ota kiinni hetkestä
Ja anna sen viedä meidät rinnakkain
Läpi elämän.

Tiukasti sinua vasten rakkaani
Kun kätemme ovat toistemme ympärillä
Näin on hyvä olla.

Heilutit minulle portailta
Eron tuska vihlaisi
Lähetin sinulle lentosuukon auton ikkunasta
Pääsihän se perille?.

Kun en ylety sinuun
Hyväilen sinua katseellani
Ja kun en enää näe sinua
Lähetän luoksesi lämpimän ajatuksen
Toivoen että tunnet sen
Muistat minut.

Kahden kanssasi
Teidän mökillä
Juhlien suurta hetkeä
Kun olimme antaneet toisillemme
Vuoden nuoruudestamme
Niin teimme muistoja
Juttelimme
Nauroimme
Rakastelimme.

Sinä nukuit
Sinun hiuksesi lepäsivät runsaina rinnallani
Silmäsi kuin tähdet
Päivällä sammuneet
Kuin olisin iltaa odottanut
Odotin tähtien syttyvän
Mutta niin kuin päivällä on aikansa
Soin sinun nukkuvan.

Kun nukuit
Katselin sinua kauan
Näin rakkaan ihmisen
En koskaan pysty laskemaan
Kasvojesi pisamien
Tai hiustesi lukumäärää
Tiedän vain
Että jokainen niistä
On minulle suunnattoman rakas.

820 000 000 sydämenlyönninkään jälkeen
En ollut yhtään viisastunut
Koska en ollut rasittanut yhtään aivojani
Ainoastaan sydän tunsi
Ajatteli
Eli ja rakasti.

Piirrä sormellasi viiva veteen
Ja katso kauanko se viipyy
Tai hakkaa rakkaasi nimi kallioon
Näin suuri ero on ihmisillä
Toiset unohtavat niin pian
Mutta toiset
He tunnustelevat noita rakkaita kirjaimia
Ja muistelevat.

Ihmisellä on aina oltava toivoa
Siitä että joku kuitenkin rakastaa
Vaikka se tuntuisikin joskus mahdottomalta
Ainoa lääke kun ystävä jättää
On usko ja toivo rakkauteen.

Kultaa ovat hiuksesi
Kultaa myöskin sydämesi
Mutta minun ajatukseni
Eivät koskaan ole niiden arvoiset
Katselin sinua pitkään
Et huomannut
Etkä voinut tietää mitä ajattelin
Mutta minä rakastin sinua
Suurinta tuskaa tuotti ajatus
Että rakkaus ei ole ikuista
Mutta minä kuitenkin uskon siihen
Sinä ehkä olet viisaampi.

Lähelläsi on niin hyvä olla
Kun tunnen vartosi omaani vasten
Ja sielusi koskettaa sieluani
Hellästi hipaisten
En halua koskaan päästää aikaa kulumaan
Tuosta eteenpäin.

Lämmitä minua rakas
Sytytä minut liekkiin
Pidä lujasti kiinni
Älä anna minun mennä
Sillä tiedän että tieni on väärä
Olen ollut sinun kanssasi
Mutta silti sinua ilman
En ole uskaltanut antaa itseäni
Anna sinä minulle
Ensin edes vähän itsestäsi
Vaikka se olisi vaikeaa
Sillä sinä olet minua vahvempi.

Onhan väärin tehdä velkaa
Jos etukäteen tietää
Ettei pysty maksamaan takaisin
Joskus tuntuu
Että tunteetkin pitää maksaa takaisin
Ja usein teemmekin niin
Mutta olen havainnut yhden tunteen
Jonka maksaminen olisi tärkeintä
Mutta niin vaikeaa
Kun saa rakkautta
Jota ei anneta velaksi
Eikä vaadita takaisin.

Parempi on rakkaus ilman sanoja
Kuin sanat ilman rakkautta.

Nyt vasta tiedän
Miten arvokkaita ovat onnenhetket
Ne pienimmätkin
Joiden hetkinä aina ennen
Halusin aina enemmän ja suurempaa
Vaikka kuljinkin jo kohti tuskaa.

Miten voi yksi ihminen
Olla niin korvaamaton
Että kun menettää hänet
Ei huomaa muita
Jotka tulisivat lohduttamaan.

Siellä missä sinä olet
Siellä on osa minua
Sillä siellä
Ovat kaikki ajatukseni.

Olin kuin tyhjä akku
Jonka juna toi luoksesi
Ja sinä latasit minut täyteen elämää.

En voi luvata sinulle tähteä taivaalta
Ainoastaan kaiken rakkauteni.

Kiitos hetkistä
Jotka saivat minut värisemään
Kiitos suudelmista ja hyväilyistä
Kiitos
Että sain tuntea olevani joku
Joka en ole
Mutta joka tahtoisin olla.

Rakkauden kosketus rinnassani
Hyväilee tunteet esiin
Ne haluan sinulle näyttää
Kun on ilta
Hiljaisuus
Ja me kaksi.

Lepäämme hiljaa vierekkäin
Tunnen kuinka nukahdat
Kevyt suukko otsalle
Nuku vain rakkaani
Rakkautemme on sanaton.

Kun ajattelen sinua
Minut valtaa halu kertoa sinulle
Miten paljon merkitset minulle
Mutta kun tilaisuus tulee
En löydä sanaa jolla aloittaisin
Ja kun hetki on mennyt
Soimaan itseäni
Enkö vieläkään uskalla
Antaa sinulle avaimia siihen selliin
Jossa sieluni on
Vaan pelkään että hukkaat ne
Tai kun näet sen sellin asukin niin juokset pois
Ja kuitenkin paras olisi
Jos kaiken uhallakin
Antaisin sinun yrittää
Ehkä sen sellin asukilla
On sinun hukkunut avaimesi.

Sanot että kaipaat minua hirveästi
Enkö minä sitten enää ole olemassa
Niinkö minua kaipaat kuin kesä talvea
Jotka eivät koskaan voi syleillä toisiaan.

Koko ihmisikäkään
Ei riittäisi tutkimaan maapallon joka kolkkaa
Avaruutta ei kannata edes ajatella
Sinustakin löytyy aina uutta
Anna minun kulkea sielusi sopukoissa.

Kun tulit
En edes huomannut
Kun lähdit
Heräsin
Kauniista unestako?

Kuljin yksin niityllä
Askeleet olivat raskaat
Miten kevyet ne olivatkaan silloin
Kun kannoin sinua selässäni ladolle
Jonne veistimme nimikirjaimemme
Ja suuren sydämen
Nyt sormeilin niitä yksin ja itkin
Ei hymyäsi
Ei kättä johon tarttua kuin silloin ennen
Kun juoksimme takaisin.

Olet niin kaunis
Sinulla on ihana ääni ja lempeät ajatukset
Ja jos luet tätä et tunnista itseäsi
Koska uskot siihen mitä ihmiset sanovat
Ajattelemattomat ja kateelliset ihmiset
Jotka arvostelemalla kauniita ajatuksiasi
Yrittävät lannistaa sinut
Usko kun sinulle sanotaan hellä sana
Päästä valloilleen kauniit ajatuksesi
Sinä olet tyttö
Jolla on sydäntä rakastaa.