Tunteiden vuodenajat
Verkkojulkaisu 2011
Olet niin kaukana
Olet haaveideni maassa
Ja minulla ei ole siipiä
Joilla lentäisin sinne
Kurkotan
Mutta olen täällä
En ylety käteesi
Jotta voisin tarttua siihen
Ja saada sinut vierelleni.
Kunpa olisin pienellä lammella
Enkä suurella merellä
Kestääkö purteni tässä aallokossa
Kunpa olisin pienellä lammella.
Pian tulee loppu
Olen jo alkanut syömään häntääni.
Kunpa tuska unohtaisi minut
Se vie sisälläni suuren tilan
Tuo pieni huone jossa iloni kanssa asun
Alkaa olla rauhaton
Sama kolkko koputus päivin öin
Sama ahdistava kehotus
Joko muutatte pian
Lapseni kasvavat ja tarvitsevat huoneen
Joko muutatte
Ehkä jo huomenna he murtavat oven
Ja ajavat teidät pois.
Kymmenen kyyneltä
Joista yksikään ei ole ilon kyynel
Kahdeksan niistä menneiden muistolle
Ja kaksi tulevaisuuden pelolle.
Kohtalo kuljettaa meitä hetkestä toiseen
On yhtä elämä ja rakkaus
Nyt elämme
Huomenna voimme olla poissa
Nyt hehkuu rakkaus
Entä huomenna
Pitele hellästi kohtalo
Etten säry
Anna minun elää ja tuntea rakkaus.
Älä epäile toisen rakkautta
Tuskaa se tuottaa hänelle ja lannistaa
Ota se hetki jolloin hän sinulle hymyilee
Eläkää se yhdessä
Hymyile takaisin
Sen sijaan että tuijotat takaisin tyhjin silmin
Ja pelkäät hetkeä jolloin hän lähtee
Hymyillen toiselle joka vastaa
Antaen hänelle sen hellyyden joka kuuluisi sinulle
Tiedän tämän kaiken kokemuksesta.
Mitä sen on väliä jos puista putoaa lehdet
Tai linnut lähtevät kauas pois
Sillä ne palaavat
Mutta jos sinä lähdet
Et ehkä koskaan palaa.
Vuorenhuipulta katson kaukaisuuteen
Tuulen kosketus kasvoillani
Kuin rakkaani hiusten hipaisu
Silloin saapui ikävä ja huusin
Tuuli kun taivallat
Vie nämä sanat hänelle
Kuiskaa korvaansa hellästi
Minä rakastan sinua.
Muistatko hellät hetkemme
Ne ovat jättäneet meidät
Mutta jääneet kiertämään ajattomuuteen
Koskaan palaamatta
Mutta myöskään koskaan häviämättä
Vain muistot palaavat
Repien sieluni pieniksi palasiksi
Murtaen sen padon joka estää kyyneleet
Laulaen levyltä sitä laulua
Jota kanssasi kuuntelin
Välkkyen taivaalta tähtinä
Joita kanssasi katselin.
Haluan aina muistaa sen päivän
Jolloin olin kanssasi järvellä
Sinä halusit soutaa
Ja minä katselin lokkia
Jonka siivet aurinko hopeoi
Ja poutapilvet sinitaivasta vasten
Näyttivät niin pehmeiltä
Että olisin halunnut sukeltaa niihin yhdessä sinun kanssasi
Koska vain sinä saat minut
Jos vain haluat ja otat
Nyt tuuli hyväili vaaleita hiuksiasi
Ja minun omat käteni etsivät vedestä lumpeenkukkaa
Yhtä valkoista ja kaunista kuin tämä hetki.
Rakkaus
Jossain siellä se on sisällämme
Ja rukoilee vapauteen.
Siitä tiedän että elän
Kun vieläkin korvissani kuulen
Sinun sydämenlyöntiesi äänet.
Talvi
Sinä annoit minulle toivon ja uskon joka lämmitti pakkasella
Kevät
Silloin tapasimme
Kun luonto hiljaa heräsi yhdessä sydäntemme kanssa
Kesä
On ihanaa rakastaa
Antaa moottorin käydä
Me kuljemme vapaina
Näemme kauniit rannat
Tuhannet unelmat ovat todeksi vaihtuneet
Syksy
Et ole vielä tullut
Odotan mitä sinä minulle tuot.
Mies lähti ostamaan rakkautta kädessään kilo kultaa
Hän saapui torille mainostaen omaisuuttaan
Pian hänen ympärillään oli niin paljon halukkaita tarjolla
Ettei hän osannut valita heistä yhtäkään
Kun hän empi niin naiset alkoivat tapella keskenään
Mies ei pitänyt näkemästään vaan lähti sivummalle
Eräällä puistonpenkillä istui yksinäinen nainen
Mies koetti taskuaan mutta siellä ei ollut enää kultaa
Vain valkoista tuhkaa
Mies päätti kuitenkin mennä naisen luo
Hetken keskusteltuaan he huomasivat kuuluvansa yhteen
He nousivat ja lähtivät yhdessä pois.
Se lintu joka elämää kiitti nukkui nyt maassa
Sen rinnasta vuoti verta
Polvistuin sen viereen ja kosketin sitä hiljaa
Se oli vielä lämmin
Laskin aseeni ja itkin
Enkä ymmärtänyt itseäni.
En minä ole enkeli
Usko vain
Eihän minulla ole siipiä
Eikä puhdasta mieltä
Vain pää tulvillaan itsekkäitä ajatuksia
Joita en aina itsekään ymmärrä
Vai mitä mieltä olette ajatuksesta omistaa toinen ihminen
Onko se rakkautta
Eiköhän se ole itsekkyyttä
Menetyksenpelkoa ja huonoa itsetuntoa
Koska joskus haluaisi olla maailman ainoa mies
Ilman kilpailijoita
Kuitenkaan minusta ei olisi sulttaaniksi
Sillä olen liian ylpeä siihen
Liian ylpeä pettämään sitä yhtä
Kenet omistaisin.
Taistele rakkauden puolesta
Älä vastaan
Taistele hyvin teoin
Älä tyhjillä sanoilla
Kylmin huulin.
Vaikka näen vihan leiskuvan silmistäsi
En voi unohtaa sinua enkä lähteä pois
Toivon vain että antaisit minulle takaisin
Oman sydämeni
Sen pienet palaset
Ehkä niistä voisin vielä koota
Edes pienen muiston.
Aurinko luo valonsa koivun valkealle rungolle
Jonka huurteista hopeoidut oksat
Eivät sure kadottamiaan lehtiä.
Tältäkö tuntuu linnusta jota on ammuttu siipeen
Toinen lennähtää menojaan eikä palaa
Toinen jää räpiköimään epätoivoisesti
Etsien suojaa metsämiehen katseelta.
Valvon ja ajattelen sinua
Olen niin yksin
Sieluni puusta se tunne repii lehdet kuin syysmyrsky
Mutta miksi
Muistan kun oli kevät
Kun rakkauteni lehdet olivat hiirenkorvalla
Sisälläni oli rauha
Itken kaipuusta
Kaipaan poutapilviä taivaalle
Niitä pilviä joihin halusin sukeltaa kanssasi.
Kyyneleet tulevat usein pareittain
Ja niin pian olemme yksin niiden kanssa.
Miehen ja naisen välinen ystävyys
On sana johon vedoten
Tuntuu saavan vapaasti tehdä huorin.
Näin kuinka aurinko painui mailleen
Se oli verinen yltä päältä
Sen puna värjäsi taivaan
Urhea kamppailu yötä vastaan oli ohi
Ei
Älä katso vaan käännä selkäsi
Unohda julmuus ja maailman pahuus
Odota
Ja kun katsot jälleen
Aamun ensisäteet riemuitsevat kanssasi voitosta.
Sinussa elää toivoni
Annatko liekin palaa
Vai puhallatko sen sammuksiin ja jätät savuamaan
Eihän vielä ole aika mennä nukkumaan.
Kunnioitan sinun ruumistasi
Jota ahnaat kädet eivät ole tahrineet
Jumaloin kauneuttasi
Ajatustesi puron kimallusta
Sen iloista solinaa.
Turtunut sydän
Lukuisia arpia kantava
Sykkii sinulle joka annoit toivon elää
Niin monta kertaa tuo sydän
On nuollut haavojaan hävitessään taistelun
Jossa se on tietämättään viiltänyt haavoja omaan lihaansa
Vaikka miekka on alun perin pitänyt jättää syrjään
Niin sinä ystäväni kuuntelit tuota hiljaista puhetta
Jota itkevä sydän sopersi
Kuulitkohan joka sanan
Haarniska unohtui nurkkaan
Ja nyt sitä on liian myöhäistä sovittaa
Onnesta paisuneen sydämen ylle.
Taas istun suremassa
Tätä on ollut
On nyt
Ja tulee aina olemaan
On vaikea hypätä kehästä
Kun koko ajan tulee turpaan
Tuomari varmaan nukkuu kun ei keskeytä
Ja minulla on liian kova pää
Jotta menettäisin tajuni.
Päivä on kulunut iltaan
Kohtalon enkeli raportoi
Oletko aivan varma että oli oikein mitä sanoit tai teit
Valheet pilkka ja väkivalta
Niitä ehkä annoit tai sait
Kalenteri kertoo miten päiväsi käytit
Mennyt päivä odottaa edessäpäin
Mutta et ymmärrä kun se saapuu
Tuoden kohdallesi teot jotka teit
Ja sanat jotka sanoit
Ja sinun on otettava ne vastaan
Jokainen päivä jona olet rakastanut
Saapuu palkkana takaisin
Jokainen päivä jona tuotit tuskaa
Odottaa rangaisten edessäpäin
Siis anna rakkautta aina.
Elämäni tunteiden keskiarvo
Lähempänä tuskaa kuin iloa
Rakastan surullisia ihmisiä
Heidän seuraansa etsin
Etten katkeroituisi nähdessäni ilon.
Meidän sielumme ovat toisiinsa sulautuneet
Niin vaikeaa on silloin pitää ihot kaukana toisistaan
Mutta miksi pitäisi?
Antaudut rakkaani
Kunpa voisimme näin irtautua ajattomuuteen
Jättää kuoremme hellään syleilyyn.
Vaikka paljon jäisi sanomattakin
Kaksi ymmärtäväistä sydäntä kuiskaa ne sanat toisilleen.
Illat kylmenevät
Taivaalle syttyvät tähdet
Purevassa viimassa haluaisin käpertyä lämpimään
Nyt ymmärrän niitä kenen rakkain on kuollut
Mikä kaipuu multaan maan poveen
Elämä liian raskasta elettäväksi
Elämä liian rikasta kuoltavaksi.
Kaipaanko enää sinua tämän murheen keskelle
Olet voittanut
Se oli helppoa
Ei enää intohimoa
Vain kosketus jolla ei ole lupa tuntea.
Sinä elät
Nautit elämästä
Sinulle toivon kaikkea hyvää
Minä jään pelkäämään päivää
Jolloin tuskani kasvaa niin suureksi
Etten enää pelkää kuolemaa
Että miltä tuntuu kuolla
Ja mikä on se paljon pelätty
Kuoleman salaisuus.
Pakoonko minun pitäisi sinua juosta
Heittää harteiltani kauniit muistot
Jotta varmasti jaksaisin kauas
Mutta jos kuitenkin käännyt katsomaan taaksesi
Ihmettelet missä olen
Näet kauniit muistot ja otat ne mukaasi
Lähdet perääni
Mutta kun jätin muistot
Enkä enää muista sinua enkä odota
Oi saisitko minut kiinni?
Koska katseesi kutsui minua kun lähdin pois
Tunsin tuskaa koska en tiennyt kumpi näki oikein
Silmäni vai sydämeni.
Sen arvoisena säilyt mielessäni
Kuin kaunein muistoni sinusta
Kaikki
Kaikki muut voin unohtaa.
Peililläkin on kääntöpuolensa
Onneksi
Sillä voisi joskus tulla liian raskaaksi
Tuijottaa omiin rumiin kasvoihinsa.
Miten haluaisinkaan
Kaataa kaikki hellät tunteet
Unelmat ja haaveet jonkun niskaan
Niin kuin pakkaslumi sataa taivaalta.
Taidan tosiaankin olla hullu
Eikö maailmaani mahdu muuta kuin sinun muistosi?
No oletko onnellinen siellä toisen sylissä
Älä vain sano että olet.
Veit sydämeni mukanasi
Pidäthän siitä huolta
Ja kun et enää halua sitä pitää
Laitathan sen varovasti laatikkoon
Pehmustat
Ja kirjoitat päälle
Särkyvää.
Sinä kerrot jotain asiaa
Kuuntelen kyllä
Mutta samalla katseeni hyväilee kasvojasi
Kysyt mitä katselen
Höpönassu.
Niin toivotonta on päätäsi kääntää
Ei rakkautta eikä ymmärrystä
Vaikka joka tavalla olen virheeni koettanut korjata
Kun pyysin anteeksi
Sanoit että saat
Mutta sydämestäni olet kuollut.
Sinun ratkaisusi oli oikea
Tunnen välillä onnea puolestasi
Kun valitsit eri tien
Ja heti perään olen surullinen
Oliko kaikki kaunis syntynyt vain kuollakseen
Et ehkä uskonut että yritin kaikkeni.
Olen onnellinen pimeässä sen mustassa sylissä
Yksin
Ilman pelkoa joutua katsomaan ketään silmiin
Loukata ja tulla loukatuksi
Mustissa vaatteissa
Mutta vaikka luulin olevani yksin
En voi paeta kuolemaa
Mutta kuolemaa voi katsoa silmiin
Kasvoista kasvoihin
Koska sen kallossa on vain tyhjät kuopat.
Sanat
Kirotut sanat
Niillä saa niin paljon pahaa aikaan.
Kun unelmat haihtuvat
Se koskee joka kerralla yhtä lujaa
Ja kuitenkin ne syntyvät aina uudelleen
Yhtä kauniina ja herkkinä
Kuin saippuakuplat jotka särkyvät kosketuksesta.
Sataa vain koko ajan
Sinä olet siellä yksin ajatuksinesi ja suruinesi
Ehkä joskus lausuen pari sanaa kissallesi
Joka ei moiti sinua
Sataa yhä
Minä olen täällä ajatuksineni ja murheineni
Kunpa aamulla herätessä
Olisi edes kissa sängyllä.
Ei yksin tarvitse olla
Menepä joku ilta kävelylle kun tähdet tuikkivat
Siellä sinulla on ystäviä enemmän kuin jaksat laskea
Kerro niille huolesi sillä ne eivät juorua
Mutta vaikka ne eivät voi lausuakaan lohdutuksen sanoja
Ne antavat silti kaikkensa loistaessaan sinulle
Enempää kuin tehdä kaikkensa
Ei voi paraskaan ystävä.
On kesä ja aurinko paistaa
Kuljet kanssani metsän laitaa
Käsi kädessä rakkaus rinnassa
Kevätauringon rusketus pinnassa
Kohti metsälammen rantaa
Sen rauha meille suojansa antaa
Vähän sanoja paljon tunteita
Sekä kaikenkertovia katseita
Näin paras on olla yhdessä
Kun istut siinä mun sylissä.
Korkeana kohoaa vuori
Sen huiput häipyvät usvaan
Mutta sen korkeimman huipun laelle
Minä asetan tavoitteeni.
Pyyhin kyynelen silmistäsi
Katson niihin syvälle
Älä itke et ole yksin
Meitä on kaksi joilla on kauniit unelmat
Vain me voimme ne toteuttaa
Hyppää reppuselkään
Mennään ongelle.
Pyysin kaikkea anteeksi
Sinä annoit
Painoin pääni jalkojesi juureen
Itkin ja kysyin etkö välitä
Sanoit ettet tarpeeksi
Kirjoitin kauneimmat runoni
Avasin kirjeessä koko sydämeni
Et vastannut kirjeeseeni
Mitä vielä
Nyt olen päättänyt ostaa sinulle kukkia.
En muuta niin kadu
Kuin lupauksia joita en pysty pitämään.
En ole helppo ihminen
Salailen ajatuksia asioita ja tekoja
Joita pelkään toisten arvostelevan
En enää luota kehenkään
Olen pettynyt ihmisiin
Kuitenkin loputtomasti etsin
Ihmistä.
Etsin itseäni ja tarkoitustani
Katsohan tuota koiraa
Joka ajaa takaa häntäänsä
Onkohan minunkin työni yhtä turhaa?
Vihata saa
Mutta ilman väkivaltaa.
Mikä on sen tunteen salaisuus
Joka estää rakastumasta enää kehenkään
Sen jälkeen kun on menettänyt hänet
Joka on vienyt mukanaan särkyneen sydämen.
Olenko rakastunut suruuni
Välillä tunnen kuin onnea.
Minua odottaa aina joku asia jota pelkään
Jos minulla ei ole sitä olen levoton niin kauan
Että huomaan jälleen hankkineeni huomisen pelon
Sekö on itse tarkoitus?
Miten haluaisinkaan kulkea iltaisen tähtitaivaan alla
Nimittääkseni sinulle tähden rakkauden muistoksi
Suudella sinetiksi
Kun viileä ilta tuoksuu syksylle
Tuntuu kirpeälle nenänpäässä muistuttaen talven saapuvan
Askel askeleelta
Pehmein vakain askelin.
En ole ainoa ihminen
Jolle todellisuus on taakka joka painaa.
Miksi aina etsiessään löytää kaikkea muuta
Mutta ei sitä mitä etsii
Vai haluaako etsiä tietämättään juuri sitä
Mitä ei halua löytää.
Jotkut tuhoavat teoillaan
Jotkut sanoillaan
Jotkut ajatuksillaan
Toiset käyttävät niistä yhtä
Toiset tilanteen mukaan useampaa kerrallaan.
Luulen antavani hyviä neuvoja
Olisipa minusta siihen
Että itsekin niitä seuraisin.
Alan jo kyllästyä tähän itsesäälissä rypemiseen
Mutta onhan ihmisellä oikeus purkaa itseänsä
Miksi olen niin sokea
Että kun minulla on se mitä etsin
En näe sitä
Tai en anna sille arvoa.
Elämä kulkee hitaasti
Kuva kerrallaan ohi silmieni
Kuolen hitaasti oman elämäni tuskaan
Huoneeni nurkkaan
Ei enää rakkaani kosketa
Ei hymyile ei rakasta.
Jos et rakasta itseäsi
Vihaat silloin heitäkin
Jotka sinua todella rakastavat
Kun ajattelet heidän huijaavan
© Esa Kivikoski 1984-2011
All Rights Reserved.
