Uni ja todellisuus
Verkkojulkaisu 2011
Kenkämme kastuivat
Syyssade oli ruohon kastellut
Oli eletty kesä tosiaan mikä kesä niin kaunis ja ihmeellinen
Sinusta ja tuoksustasi tulin humalaan
Vaikka olin vannonut etten koskaan enää rakastu
Sillä rakkaus ainakin minulla
On tuskaa ja menetyksenpelkoa
Siinä on siten surua
Mutta silti se on jotain niin kaunista.
En mitenkään halua herättää sydäntäsi unestaan
Sillä vähitellen alan luopua
Ehkä tulen järkiini
Minun on luovutettava sinun parhaaksesi
Sillä tulevaisuuteni on rakennettu juoksevaan hiekkaan.
Tänään sen tunsin
Syvän rauhan ja halun rakastaa
Kunhan vain on voimaa aina ajatella näin
Antaa jokaiselle rakkautta
Ja uskoa sekä luottaa ihmisiin
Olla rehellinen ja iloita totuudesta
Niin jokainen päivä osaltaan vahvistaa
Ettei sorru siltä tieltä jonka on parhaaksi katsonut
Lähimmäiselle ja itselleen
Minulla on syytä pitää tämä tie
Sillä minulla on osaltani tarkoitus parantaa maailmaa
Mutta myös hyväksyä se paha johon en voi vaikuttaa
Minua myös rakastetaan
Ja hyvät ystävät hyväksyvät huonot puoleni
Kun sen ymmärsin sain rauhan ja voimaa.
Turha meidän on mitata sydämen hyvyyttä tai pahuutta
Sillä Jumalan silmissä me olemme kaikki samanarvoisia.
Olet kuin salainen puutarha
Ylitsepääsemättömän muurin ympäröimä
Muurissa on portti jonka taakse kukaan ei näe
Mutta minulla on sinne avain
Joskus käyn siellä ja minut ympäröi kauniit puut
Salaisten puistojen polkuja
Kuljen kirkkaan lammen rannalle
Kauneus hyväilee silmiäni
Aurinkoiselta taivaalta alkaa sataa
Tunnen nousevani korkeuksiin
Kävelemään pitkin sateenkaarta
Jonka päästä löytyy aina uusi aarre
Tunteiden yhteys
Ja kasvan osaksi puutarhaasi
Milloin linnuksi sen taivaalle
Tai leijonaksi kun sinä olet kauris
Ja juomme yhdessä rinnakkain samasta lammesta
Ja nukahdamme sitten toistemme syliin
Kunpa jaksaisin elää rakkaudessa
Rehellisesti antaen
Ja kiitollisena vastaanottaen
Aina.
Ei, älä lyö enää.
En tiennyt että rakkaus ja vihakin tarvitsevat toisiaan
Ilman toista emme tunne kumpaakaan.
Päivä päivältä tunnen muuttuvani
Se on hidasta mutta huomaan sen tapahtuvan
Silti jotenkin outoa etten tiedä
Tapahtuuko muutos hyvään vai pahaan suuntaan
Voimaa minulta puuttuu vielä
Mutta jotenkin tunnen
Että olen saanut sitä lisää.
Vähitellen silmäni avautuvat näkemään
Että on ollut turha verrata sinua ja rakkauttasi
Aikaisempiin kokemuksiini
Mutta liian usein silti vielä toimin vanhojen vaistojen mukaan
Eikö kaiken parasta olisi että eläisin hetki kerrallaan
Noiden yhteisten hetkien kauneuden ja herkkyyden
Ilman että koko ajan masennun
Kun en löydä keinoa seisauttaa aikaa
Jotta olisin varma ettei kukaan koskaan
Saisi sinulta osakseen tuota samaa hellää katsetta
Kun olet painanut poskesi rinnalleni
Ja radiosta soi Mozartin tuttu sävelmä
Niin kuin eilen kun halasit minua
Ja painoit poskelleni monta hellää suudelmaa.
Ehkä vielä joskus kilpailijani hellittävät
Nuo jotka eivät tajua jättää rauhaan
Ihmistä jota rakastan
Vaan kyttäävät mahdollisuutta
Toivovat minun ja rakkaani eroa
Jotta saisivat minun paikkani
Voi miten heitä vihaankaan
Noita kieroja ihmisiä
He antavat itsestään valheellisen kuvan
Vain siksi
Että minä joka joudun taistelemaan paikastani
Joutuisin arkisten listalle
Ja he olisivat unelmia paremmasta
Paskat.
Haluaisin eroon todellisuudesta
Jonnekin missä on hyvä olla
Jonnekin missä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta
Ei henkistä eikä fyysistä väkivaltaa
Ja missä jokainen ihminen olisi samanarvoinen.
Tässä hetkessä on se kaikki kaunis
Jota elämältä olen odottanut
Kun lepäät lämpimänä ja kauniina vierelläni
Kun tuoksusi huumaa minut
Kuljen siinä hetkessä läpi paratiisin
Puistojen ja rantojen.
Runoni siis syntyvät siitä tunteesta
Joka minulla on
Kun kirjoitan täydestä sydämestäni
Ja huudan yksinäisyyteni tuskan täydestä pimeydestä.
Se tuoksuu keväälle
Hihnan päässä kahlittuna
Silti elämäniloisena ja vilkkaana
Joka hetken aistien ja nauttien
Katsoen vastaantulijaa suloisesti
Uteliaasti
Ja taisipa häntäkin heilahtaa.
Minä itse olen hylännyt kaiken hyväntahtoisuuden
Jota olen saanut osakseni
Omalla käytökselläni
Ei minua kannata auttaa
Sillä minun voittoni on aina tuhokseni ollut
Toisten hyväntahtoisuuden nujertaminen.
Menisin hirteen
Mutta en uskalla.
Selitä minulle rakkaus
Sano miten näet sen
Sillä minä olen sokea.
Kun kätesi pakeni omaani luulin sen olevan lopun alkua
Mutta aika näytti ettei se ollut sitä
Vaan todistus siitä
Että niin minulla kuin sinullakin
On omat huonot aikamme
Mutta voitamme ne ymmärtämällä toisiamme
Rakkauden ensihuuma on luotu vain tuodakseen ihmiset yhteen
Sen aikana suhteen on saatava uutta sisältöä
Sillä sitten kun voimakkain huuma haihtuu nähdään totuus
Sillä huumassa olemme sokeita toistemme puutteille
Huomasin että katselit minua uusin silmin
Pelkäsin sinun löytävän minusta jotain niin pahaa
Että suhteemme ei voisi jatkua
Mutta olit jo oppinut hyväksymään ja rakastamaan minua puutteineni
Se oli suuri lahja sinulta
Sillä löysin itsekin polun rakkauteen.
Hänessä on niin paljon hyvää
Rakastan häntä ja hänen nauruaan
Olen niin onnellinen kun hän on kanssani
Jokainen viettämämme aamu ilta ja yö
On minulle korvaamaton
Rakastun joka päivä uudelleen ja uudelleen häneen
Rakkaani
Kunpa tietäisit miten paljon toivon
Että minulla ei olisi menneisyyttä
Sen tuskia
Vaan luottaisin tulevaisuuteen enkä pelkäisi
Kaiken menneen toistavan itseään.
En enää tiedä missä meni pieleen
Tiedän vain että jos teimme virheen
Niin teimme sen yhdessä.
Elämä on mielettömän kovaa ihmiselle
Joka elää suudelmista ja hellyydestä
Eikä löydä muuta tarkoitusta elämälle
Elämä on tosi kovaa ihmiselle
Joka haluaa omistaa toisen
Sekä sille joka häntä rakastaa
Elämä on kovaa ihmiselle joka ei perustele tunteitaan
Koska hän pelkää ettei häntä ymmärretä
Elämä oli kovaa ihmiselle
Jonka haudalla ei ole kiveä eikä kukkia
Joita kyynelet kastelisivat.
Olen ajan vanki
Kun synnyin niin heti silloin se tarttui minuun lujalla otteella
Pieniin ranteisiini se pujotti raudat
Ja sitoi toisen pään omaansa
Nyt se riepottaa minua eteenpäin
Koko ajan uusiin tapahtumiin
Se on kuin isäntä joka kiskoo koiraansa
Kun se on pysähtynyt nuuskimaan
Se ei anna jäädä sinne minne itse tahtoisin
Ja minä olisin saanut jäädä sinun luoksesi
Silloin kun vielä rakastimme toisiamme.
Mitä tehdä kun on kaikkeen pettynyt
Seisoin haudallani hetken
Ja sitten istuin hautakiveni päälle
Kuunnellakseni kommentteja ohikulkijoilta
Koska elämäni aikana en koskaan uskonut siihen
Mitä ihmiset suoraan sanoivat
Kuuntelin
Mutta siihen en kuollut.
Mä tiedän että pian mä nukun
Ja aamulla herään todellisuuteen.
Kaiken kauniin minkä voin mä sulle antaa tahdon
Koska yksin sua vain rakastan
Autoit löytämään ne tunteet jotka hetken luulin
Elämästäin pois jo kadonneen
Rakkain
Hetkestä jolloin kohtasimme ensi kerran
Tahdon kauniin muiston säilyttää
Vaikka katoaisi kaikki muu se muisto säilyy
Sitä ei voi aika himmentää
Rakkain
Illalla kun kävelemme katso taivaan tähtiin
Ne lupaukset kaikki todistaa
Ja kun yksin jäämme kerran silloin katse tähtiin
Toisistamme meille muistuttaa
Rakkain.
(Sanoitukseni Lennon & McCartneyn kappaleeseen GIRL)
En minä vienyt neitsyyttäsi
Vasta sitten kun näin sinut toisen seurassa
Tiesin ettet sinäkään ollut täydellinen ja pyhä
Minulle olisit ollut sitä
Loppuun asti.
Rakas auta minua
Murra moraalini kahleet
Sillä kärsin
Mutta en voi tunteilleni mitään
Olen menettänyt uskoni naisiin ilman tahtoani
Ethän hylkää minua siksi
Että vanhojen kokemusteni kirous lepää ylläni
Ja ohjaa ajatuksiani
Hiljaisuus
Epävarmuuttako?
Astuin alkuillasta kapakkaan
Se oli miltei tyhjä
Puolisen tusinaa ihmistä istui jokainen omassa pöydässään yksin
Vain kalja edessään
Mitä he miettivät en tiedä
Mutta ilta muutti kuluessaan kaiken
He pitivät hauskaa
Minä en
En kuulu heihin
On väärin sulkea surut
Sillä ne palaavat
Mutta täällä ei saa surra ja purkaa sisintään
Jotta sitten huojentuneena voisi iloita
Olin tullut väärään seuraan.
Kaksi tuntia vielä
Vanha vuosi loppuu ja lupausten hetki saapuu
Suurin lupaus minkä toisillemme voimme antaa
On se että jaksamme edelleen ymmärtää ja tukea toisiamme
Olen käyttänyt elämääni väärin
Ja tuhlaten hyvin usein
Mutta elämääni on piristänyt yhteiset hetkemme
Kiidämme koko ajan hetkestä toiseen
Ja monista hetkistä tarttuu muistiimme palasia
Liittäkäämme palasemme yhteen
Ja toivokaamme että ne sopivat hyvin keskenään.
Miten kauan kestää tämä kylmyys
Yksinäisyys
Takerrun jokaiseen mahdollisuuteen
Liian lujaako?
Elämän tuskako on minun nautintoni?
Tahdon sinulle kertoa
Miten paljon rakastan
Öisen taivaan tähtien kimallusta
Mutta sinun tahdon tietävän
Että vieläkin paljon enemmän
Rakastan hiustesi aamuista tuoksua
Ja suudelmaa joka päivän aloittaa
Ja katsetta joka kertoen rakastaa
Ei voi saada mitään kauniimpaa
Se hetki antaa voimaa
Kannustaa
Tahdon sinulle kertoa
Miten paljon rakastan
Auringon säteiden leikkiä veden pinnalla
Mutta sinun tahdon tietävän
Että vieläkin paljon enemmän
Rakastan ikävää jota tunnet ilman minua
Ja tunnetta joka saapuu kun sinut nään
Ja hetkeä kun saan sut nauramaan
Ei voi saada mitään kauniimpaa
Se hetki antaa voimaa
Kannustaa.
Surulliset ajatukset ja tunteet
Ovat lähempänä sydäntäni kuin iloiset
Sillä minä olen oppinut nauttimaan surullisista ajatuksista.
Ylistys rakkaudelle
Joka kestää uskollisena yli epätoivon ja itsensä etsimisen
Ylistys ihmiselle joka ymmärtää ja tukee
Eikä etsi omaansa
Vaikka huomaa toisen heikkoudet ja silti jatkaa
Ylistys rakkaalleni
Joka on kaunein tyttö maan päällä.
Elämä tuntuu olevan kuin juna
Joka lähtee asemalta hitaasti ja raskaasti
Siksi kai lapsuus ja nuoruus tuntuvat pitkiltä
Verrattuna siihen miten pian aika kuluu vanhempana
Vuosi pari joka lapselle on miltei koko elämä
On vanhemmalle vain ajatus
Silmänräpäys
Vauhti kiihtyy
Ja sinun asemanvälin kestävä matkasi alkaa olla lopussa
Asema näkyy on jarrutettava
Kuolemanpelkoako?
Antaa hiljaisuuden kuiskia ne kauneimmat sanat
Joita ei ymmärrä kuin sydän
Ja joita ihmisen suu ei pysty koskaan lausumaan
Ei käsi kirjoittamaan.
Annoit minulle sormuksen
Kyynel vieri poskellasi kun sanoit
Ethän koskaan unohda minua etkä anna tätä pois
Lähdin enkä tajunnut kun annoin toiselle sormuksesi
Että sinun muistoasi en voi unohtaa.
Sinä siellä kaukana olet lämmin tunne rinnassa
Kuin raskas taakka olisi pudonnut hartioilta
Kun muistin sinut ja päätin kirjoittaa
Kiitos että olet olemassa.
Tuskaa
Onko enää suurempaa tuskaa ollut kellään koskaan
En tiedä
Ehkä kukaan ei ole koskaan kertonut
Tai en ole kuunnellut.
Kyynelten verhon takaa katson maailmaa
Minä isäni ja äitini suurin erehdys
Sormieni välistä on valunut kaikki kuin hiekka
Käteen jäämättä mitään.
Se on joka kerta vaikeampaa
Antaa itsensä kokonaan
Yhtä vaikeaa
Kuin saada toisen ajatukset
Toisen maailma
Rakastaa ja heittää kaikki pois
Tai jäädä kaiken alle yksin.
Rakkauden neliapila
Uskollisuus
Kauneus
Fyysinen ja psyykkinen läheisyys
Mutta miksi minä löydän aina kolmiapiloita?
Ajatuksen lukijoiksi meistä ei ole
Kuitenkin on unettomia öitä
Kun miettii mitä pitäisi sanoa
Tehdä ja käyttäytyä
Kun on seurassa hän kenen hyväksyntää kaipaa
Väärä ele tai lause voi hajottaa kaiken
Ele ja lause jolla vain yritit miellyttää
Etkä ollut oma itsesi.
Haluan unohtaa todellisen maailman
Siemaista lasin tai pari viiniä
Sukeltaa omaan maailmaani
Jossa pystyn elämään tunteissani
Itkemäänkin
Uskaltamaan olemaan oma itseni.
Anna minun istua viereesi
Jutellaan
Vaikka oikeastaan minulle riittää
Kun saan katsella tähtien tuiketta hiuksissasi
Silmissäsi
Ja huomaankin haluavani suudella sinua
Suulle
Poskelle
Kaulalle
Olla lähelläsi.
Pieni sydän itki
Sen elämä oli vasta alussa
Mutta nyt jo alkaa elämän kivinen tie
Viina ja uskottomuus turmelivat vanhempien suhteen
Joka olisi ollut niin tärkeä.
Ehkä tunnet ajatukseni
Ja tiedät että elän erilailla tätä maailmaa
Kuin haavemaailmaani
Jonka tunnen kauniiksi tutuksi ja turvalliseksi
Sellaiseksi millaiseksi maailma ei voi tulla
Siksi tulen surulliseksi siitä kun välillä havahdun
Ja hetkisenkin näen todellista elämää.
Tule salama ja tapa minut
Olen yksin
En jaksa ajatella asioita enempää.
Pajunkissoja on jo
Nyt on pääsiäinen
Vielä vuosi sitten taitoin niitä sinulle
Emmekä tienneet
Että se oli viimeinen kerta.
Monet taiteilijat
Viettävät boheemia elämää
Varmaan tiedätkin että tässä elämässä
Tässä kovassa elämässä
Ainakaan minä en ole omassa elementissäni
Koska ajatusmaailmani vaatisi
Tämän maailman olevan se ihana paikka
Mikä syntyy unelmissani
Sitten syntyvät paineet
Turvattomuuden ja voimattomuuden tunteet siitä
Että en voi maailmaa muuttaa
Ainoastaan yrittää kirjoittaa
Ja purkaa maailmani paperille.
Niin, minulla on likaiset vaatteet ja parransänki
Sekainen huone ja tiskit pesemättä
Ei markkaakaan taskussa
Työttömänä
Sakot maksamatta ja linnaan astumassa
Olenko valmistanut sijaa sokealle
Pyyteettömälle rakkaudelle?
Menneiden mahdollisuuksien suremiseen kuluu vain aikaa
Jolloin voisi suunnitella tulevaisuutta.
Pelkään että sekoitan kaksi tunnetta
Intohimon ja rakkauden
Jos tämä on intohimoa
Niin kuka sitten opettaa minua rakastamaan?
Rakkauden puhtaat ilonkyyneleet
Halaus kesäiltana koivun luona
Jospa vielä kerranilman tuskaa.
Minun sydämeni itki
Ja minun suuni halusi pyytää anteeksi
Mutta minä kovetin sydämeni
Ja minun suuni lausui loukkauksia
Ei kasvoista kuvastunut tuska
Mitä tunsin syvällä sielussani
Kun ymmärrykseni palasi
Itkin
Minun käteni hellyyttä tarjoten
Hamusivat hiuksiasi
Mutta sinä vedit itsesi pois
En enää pyytänyt anteeksi
Olin jo turtunut pahoihin tekoihini
Miksi suotta luvata mitään johon et usko
Ja johon en enää itsekään uskonut
Mieleeni kuvastui meri
Joka ei täyty joista jotka siihen virtaavat
Kuitenkin niiden on virrattava
Silloin pyysin anteeksi
Sillä me molemmat tarvitsimme toisiamme.
Elämän ilot
Voi joskus löytää sen suruista.
Jos menneet ajat lämmittävät mieltäsi
Siirrä ne tunteet nykyhetkeen
Optimisti
Jos et rakasta kuolemaa
On pakko hyväksyä se
Että jossain elämäsi vaiheessa onnellisimmat hetkesi ovat ohi.
Laivani uppoaa
Ylimmältä kannelta katson horisonttiin
Tehden kunniaa.
Miltähän tuntuisi olla lintu
Joka vain levittää siipensä
Ja antaa tuulen viedä
Tietäen silti suuntansa
Ja vapautensa.
Innolla avasin kirjeen jossa oli kuvasi
Katsoin ja järkytyin
Rakkain kirjeystäväni
Tunnen että olet liian kaunis
Osatakseni enää kirjoittaa sinulle.
Rakkauden edessä olen voimaton
Se tekee minulle mitä tahtoo
Kunnes opin tuntemaan sen.
Eräänä päivänä kun olit lähtenyt
Ajattelin että onkohan tämä kaikki kaunis syntynyt vain kuollakseen
En tiedä olevani ansainnut kaikkea sitä jota koen
Aina kun katselen omaa jumalatartani
Jonka silmät sädehtivät kilpaa auringon kanssa
Ja jonka lähellä olen lähempänä paratiisia
Kuin uskon koskaan pääseväni
Miten minun käy sillä hetkellä kun häntä ei ole
Kun olen nojannut liikaa toiseen ihmiseen
Jolla ei ole velvollisuuksia minua kohtaan
Olen yksin itseni kanssa
Mutta en tule toimeen niin koska en ole oppinut siihen
Ja jos en koskaan opi
Olen tuomittu tuhoon.
Se mitä et kertonut
Näkyi silmistäsi.
© Esa Kivikoski 1984-2011
All Rights Reserved.
